perjantai 30. toukokuuta 2014

Viikko synnytyksen jälkeen

Tukka-poika täytti eilen kokonaisen viikon – aika kuluu uskomattoman nopeasti ja mun eloni on kuin Päiväni (onnellisena) murmelina -leffasta. ;D

Olo alkaa hiljalleen olla sellainen kuin ennenkin, tosin aivot eivät vieläkään toimi kunnolla ja lähipiiri saakin makeat naurut, kun en ymmärrä vitsejä, osaa laskea yhteen tai muista sanoja – jee. Onneksi nyt ei tarvitse olla töissä, todennäköisesti räjäyttäisin koko lafkan ennen ruokatuntia ;D.

Myös kroppa on edelleen kovilla – eilen käytin koiraa ulkona 10 minuuttia ja olin aivan rikki sen jälkeen. Myös jälkivaivat ovatkin suurempi juttu kuin etukäteen ajattelin – miksihän tästä ei puhuta enemmän? Sairaalasta panostettiin eniten imetyksen sujumiseen, mikä onkin tärkeää, mutta kyllähän äidin terveyskin on ehdotonta erityisesti ensimmäisillä viikoilla – esimerkiksi episiotomian hoitoon ei anneta kunnollisia ohjeita ja ne kerrotaan vain ohimennen. Ei esimerkiksi mainita, että liiallinen istuminen voi aiheuttaa tikkien repeämisen, vaan suositellaan välttämään liiallista istumista – varmasti kehotus menisi paremmin kaaliin, jos tietäisi mitä siitä voi seurata. Lisäksi itselleni vielä sanottiin että tikit eivät voi revetä, mikä on ihan kukkua...

Pikkumiehelle saa jo vaikka kuinka huikeita kampauksia – äiti vähän leikki ;D. 
Keho on siis edelleen kovilla, mutta mitäs pienistä (kuten kipeistä, kipeistä rinnoista) – pikkumies on terve, syö hyvin ja nukkuu yönsä 3–4 tunnin pätkissä, mistä äiti on erityisen kiitollinen. Esimerkiksi viime yönä syötin Tukka-pojan noin kello 12 (hän heräsi juuri kolmen tunnin unilta) ja seuraavan kerran noin neljän aikaan, eli yhdellä yösyötöllä mentiin. Pidän peukaloita käsivarsia myöten ristissä, että tämä jatkuu näin helppona. Tietysti olisi ihanaa, että pikkumies pysyttelisi välillä hereilläkin, mutta eiköhän senkin aika koita kohta ;).

Belly Bandit on muuten ollut aivan uskomaton apu palautumiseen! Vyötäröni on supistunut sieltä 110 senttimetrin hurjista lukemista viikossa takaisin S-koon korkeavyötäröisiin farkkuihin, vaikka alavatsa tietysti vielä pömpöttääkin ei-tuettuna. Myös kilot ovat häipyneet varsin kunniakkaasti, saa nähdä minkä verran imetys vaikuttaa tulevaisuudessa elopainoon.

Miten siellä ruudun toisella puolen sujuu elo?

<3 Hannele

tiistai 27. toukokuuta 2014

Synnytyskertomus

Synnytys oli minulle aika positiivinen kokemus, vaikka osa siitä olikin yhtä tuskaa ja olin todella kipeä. Varoitan jo etukäteen että tämä postaus on nääääääääin pitkä ja voi aiheuttaa herkimmissä ahdistusta (huomatkaa välihelpotuksena toimivat iloiset kukkakuvat ;D), eli lukeminen omalla vastuulla...

___

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Tai sitten ihan hullu helle, kummallisia sadekuuroja ja upea sateenkaari Helsingin yllä. Seisoskelin parvekkeella katselemassa merta ja kärsin – supistukset tuntuivat aina enemmän ja lopulta niitä tuntui jo kuuden minuutin välein. Olin varma, että tänä yönä tapahtuu, mutta aamulla olo oli jälleen normaali. 

Blääh, mikä pettymys.

Seuraavana iltana sama alkoi uudestaan. Supistukset olivat voimakkaampia kuin aiemmin, mutta tuskin voimakasta kuukautiskipua kummempia. Olin aivan varma, että tämä nyt on jälleen joku Luontoäidin ikävä puijausyritys pientä ihmislasta kohtaan, kunnes kello kahdeksalta kuului *poks* – lapsivesi meni!



Huusin miehen paikalle – hetken siinä toisiamme töllöttelimme ja kauhistusjärkytysihastuimme – nyt se alkaa. Suuntasin suihkuun ja jäin sinne oloani helpottamaan, supistukset kun voimistuivat todella nopeasti. Vesi on kyllä uskomatonta ainetta, sillä suihku vei kivulta sen pahimman terän ja auttoi yllättävän tehokkaasti – ilman suihkun tehoa supistus oli huomattavasti vaikeampi kestää. 

Kipu ei suinkaan ollut niin pahaa kuin olin kuvitellut, vaan täysin kestettävissä, mikä oli aika rohkaisevaa. Luotin hengityksen voimaan, laskin supistusten kestoa ja yritin rentoutua. Hyvällä hengityksellä, rentoutumisella ja laskemalla 20 alaspäin pärjäsi muuten yllättävän pitkään – hengittäminen auttoi rentoutumaan, rentoutuminen auttoi kipuun ja laskeminen vakuutti että vielä hetki, ja tämä yksi supistus on ohi. Ensimmäisen kipulääkkeen sain vasta hieman yli tunti sairaalaan saapumisesta, jolloin olin noin kolme senttiä auki.  

Noin yhdeltätoista illalla menimme Kätilöopistolle ja automatka sujui mielenkiintoisissa tunnelmissa – välillä lauleskelin radion mukana ilman minkäänmoista kipua, välillä huusin kettuviitanaa ja yritin hengittää (ja rähisin kuskiparalle joka ikisestä kolosta tiessä – voisko nyt Helsinki vähän panostaa tähän tienhoitoon, häh?). 

Pyysin ammeellista huonetta ja sellainen saatiin. Paha vain, ettei tarjolla ollut sydänkäyrien seuraamiseen tarkoitettua siirrettävää laitetta, joten lopulta olin sidottu sänkyyn tai seisomaan sen vieressä, enkä päässyt lukuisista aneluistani huolimatta veteen. Saapuessamme Kätilöopistolle olin kaksi senttiä auki – mikä pettymys! Matkaa olisi vielä vaikka kuinka ja kipuja oli yhä vaikeampaa kestää. Luotin edelleen ihan vain hengittelyyn kivunlievityksenä ja jossain vaiheessa kokeilin ilokaasua, joka kuitenkin oksetti sen verran, että siirryin suosiolla takaisin hengittelyyn. 



Kipu oli edelleen suhteellisen siedettävää, ei lainkaan niin kamalaa kuin olin etukäteen kuvitellut. Sain Oxanest-kipulääkettä lihakseen hieman kahdentoista jälkeen, joka helpottikin ja pystyin hieman torkkumaan.

Herätys oli ikävä – koko sali oli täynnä ihmisiä: vauvan sydänäänet hidastuivat liikaa supistusten aikana ja vointia olisi seurattava enemmän. Tämän vuoksi jouduin ei vain yhdesti vaan kahdesti todella ikävään sisätutkimukseen: selällään makaaminen aiheutti todella voimakkaita, kipeitä supistuksia ja silti oli pysyteltävä mahdollisimman paikallaan, kun vauvan päästä otettiin verinäytteitä hapetusarvon selvittämistä varten – nämä hetket tuntuivat kestävän ikuisuuden ja ne olivat ehdottomasti ne hirveimmät koko synnytyksen aikana: pelkäsin vauvan voinnin puolesta ja supistuksia tuli jatkuvasti. Kieltämättä aikamoista Manaaja-menoa ja jälkikäteen olemme miehen kanssa naureskelleet tilanteelle: Naisesta, joka pahoitteli kohteliaasti pieniä lapsivesilätäköitä lattialla muutuin muutamassa tunnissa, noh – EI niin kohteliaaksi naiseksi. Toisaalta kipu ei vieläkään ollut sitä, mitä olin sen etukäteen kuvitellut olevan ja kuvittelin pahimman olevan vielä edessäpäin.  

Manaaja-hetkien jälkeen aukesi kuitenkin taivas: tutkimukset olivat lisänneet supistusten määrää niin, että niitä tuli jatkuvasti ja ne olivat k i p e i t ä. Rentoutumisesta ei ollut enää puhettakaan, vaan keho hangoitteli kipua vastaan jännityksellä, jota oli aivan turha yrittää hallita. Avuksi sain kiireellisesti epiduraali-tilaan laitettavan puudutteen, fentanylin, joka on maailman ehdottomasti parasta ainetta ja ansaitsee vähintään miljoona hallelujaa. Kivut hävisivät melkeinpä kokonaan – tunsin supistukset, mutta pystyin rentoutumaan niiden aikana, kun vielä hetki sitten rentoutumisesta ei tullut enää mitään ja supistuksia tuli melkeipä tauotta. Fentanyl poisti kivun myös itse ponnistustilanteesta – pystyin ponnistamaan, sillä tunsin supistukset, mutta se oli oikeastaan aika mukavaa puuhaa – ei kipeää touhua ollenkaan (paitsi okei, ne vikat työnnöt... ;D).

Fentanylin ansiosta nukahdin ja kun kätilö ja lääkäri tulivat katsomaan tilannetta kello 04:45 – eli noin kahden tunnin päästä lääkkeen laittamisesta – olin auennut hieman alle neljästä sentistä täyteen kymmeneen senttiin! Voin kertoa että meillä kaikilla loksahti suu auki, Fentanyl – I love you! Tätä ei varmaankaan saa apteekista? ;D

Noin 45 minuutin ponnistusvaiheen (lue= apinanraivoison Nyt tuut ulos sieltä -hetken) jälkeen sain maailman kauneimman ja täydellisimmän pikkumiehen syliini. Tukka-poika syntyi 05:32 avosuisella tarjonnalla ja löysän napanuoralenkin läpi suureen maailmaan. Varpaita ja sormia oli kymmenen, tukka pystyssä ja tuoreet vanhemmat väsyneitä ja onnellisia. 

Jälkeisvaihe sujui aluksi kuin huomaamatta, mutta tikkien laittaminen oli lopulta yksi synnytyksen ikävimpiä vaiheita – ihan vain siksi että se tuntui kestävän ikuisuuden (ja kestikin 1,5 tuntia) ja olin jo todella, todella väsynyt. Mies muistutteli, miten tärkeää on hoitaa sekin vaihe kunnolla läpi, malta vielä hetki, mutta kärsivällisyys oli aikalailla koetuksella niin minulla kuin varmasti hoitohenkilökunnallakin (muistatteko vielä sen pohjalaisen Manaaja-naisen? Se oli paikalla taas ;D). 

Synnytyksen jälkeen olo oli pitkään heikko, koska verenpaine ja hemoglobiini olivat romahtaneet. En päässyt itse sängystä pois, koska olisin pyörtynyt siihen paikkaan. Lopulta minut vietiin lapsivuodeosastolle paareilla ja pääsin suihkuun vasta seuraavana iltana. 

Kaiken kaikkiaan synnytyksestä jäi hyvä maku suuhun. Vaikka yön tunteihin mahtui aivan järkyttävän kipeitä hetkiä ja paljon pahoinvointia, huolehtiva ja hyvin apuna ollut rakkausmies, ehdottoman ammattitaitoinen ja synnyttäjää täydellisesti lukenut Mette-kätilö ja FENTANYL tekivät kokemuksesta niin hyvän että erityisiä pelkoja synnytyssalia kohtaan ei jäänyt. Kaiken kaikkiaan hyvä kokemus.

Jälkikäteen kätilö sanoi minulle, ettei muista kuulleensa ensisynnyttäjän saaneen lasta ulos avosuutarjonnassa ilman imukuppia. Synnytyksen jälkeen ottaa muuten kaikki kommentit todella, todella tosissaan ja tuo pieni kehaisu kyllä made my day (niin siis sen vauvan lisäksi ;D). <3

Jaksoiko joku lukea tänne asti? Vau! Onnittelut siitä – maailman pisin blogipostaus ikinä koskaan! :D

<3 Hannele

maanantai 26. toukokuuta 2014

Pikapäivitys...

Sanonko rehellisesti ja aivan suoraan? Vauva-arki on aivan ihanaa! Näin alun perusteella meille on sattunut ilmeisen helppo tapaus (KOPUTAN PUUTA, koska tämähän tietysti voi muuttua milloin tahansa), joka kiukkuaa silloin kun siihen on syytä, nukkuu paljon ja syö hyvin.

 
Eilen katsottiin jäkistä ja tänäänkin ohjelmassa on jotain suurin piirtein samaa: oleilua, vauvan tuoksuttelua, vaipan vaihtoa jne. jne. Leppoisat päivät vain kuluvat johonkin, etkä siltikään oikein ehdi tehdä mitään. 

Tällainen pikapäivitys siis tällä kertaa, huomenna toivottavasti enemmän!

Pus. 

<3 Hannele



lauantai 24. toukokuuta 2014

Onni

Koko elämä vielä edessä. 

Ensimmäiset hampaat, ihastukset, synttärikakut ja lottorivit. Miltä maistuu salmiakki, miltä kevät tuoksuu? Miksi pakkanen paukkuu askeleissa ja aurinko lämmittää?

 Opeteltavana elämän aakkoset aasta ööhön, opettajana Elämä itse.

Nyt vielä äidin iholla suurin onni – ajaton aika, uniset päivät ja lämmin syli. 
Äidin elämää parhaimmillaan. 

- Minä, ensimmäistä kertaa Äiti 22.5.2014 –


Torstaina aamuyöstä meille syntyi pieni ihme – ei Jukka-Poika vaan Tukka-Poika. Kokonaiset 3 460 grammaa ja 51 senttiä onnea itseään. 

Synnytys oli yllättävän positiivinen ja hyvä kokemus, vaikka sen jälkeen en matalan verenpaineen vuoksi noussut koko päivänä sängystä ylös (saati suihkuun) ja tietysti kipuja on vielä. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin synnytyskertomuksessa. Nyt täällä vietetään elämää kuplassa, josta en voi enkä halua vielä vähään aikaan pyristellä ulos. Päivityksiä vauvatuoksuisista hetkistä siis luvassa, mutta jälkikasvun ehdoilla. 

<3 Hannele

Ps. Kuulkaas kuvittelin että en ole yhtään hormonihuuruissa synnytyksen jälkeen, mutta TAAS piti itkeä kun kirjoitin tuota alun runoa. HUH, vähän rasittavaa tällainen jatkuva märinä ;D. 


keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Voihan synnytys!

Illalla supisteli puolen tunnin välein. Neljältä aamyöstä supistuksia tuli jo säännöllisesti kuuden minuutin välein ja ne tuntuivat – eivät nyt niin järkyttäviltä kuin olen kuvitellut synnytyskivun tuntuvan, mutta silti ne olivat huomattavasti kivuliaampia kuin vaikkapa normaali kuukautiskipu.

Englantilaista synnytysteetä, jonka nimeen siskoni vannoo – enpäs sitten juonut sitä kuin muutaman kupillisen, auttaisiko tähän hätään?
Noh. Kuuden aikaan olin jo väsynyt ja päätin yrittää nukkua – lopulta se onnistuikin ja kun heräsin, supistukset olivat laantuneet. Nyt puoli kolmen aikaan kipeitä supistuksia tulee jälleen noin puolen tunnin välein, mutta ne eivät ole yhtä kivuliaita kuin yöllä. 

Turhauttavaa. Yöllä kuvittelin että synnytys olisi jo hyvässä vauhdissa tässä vaiheessa päivää. 

Pieniä väliaikatietoja siis, älkää ihmetelkö jos blogi hiljenee hetkeksi. Instagramin puolelle varmaankin päivitelen uutisia vauhdikkaammin, sivun löydät täältä. 

Onko muilla ollut kokemuksia jo alkaneesta synnytyksestä, joka ottaa takapakkia?

<3 Hannele

tiistai 20. toukokuuta 2014

Raskausviikko 40...


...loppuu huomenna. Tänään heräsin aamulla jostain kumman syystä vakuuttuneena siitä, että tänään on laitettava ihan kaikki valmiiksi. Kohta se tulee. 

Niinpä olen nyt pakannut vihdoin ja viimein sairaalakassin, kuurannut koko kodin ja silittänyt ne viimeisetkin vaatteet vaaville valmiiksi. 


Nyt iltasella sitten supistaakin kipeämmin kuin aikaisemmin, puolen tunnin välein. En usko että vielä välttämättä huomennakaan tulee lähtö, mutta ainakin jotain tapahtuu – pikkumies tulee kohta. <3

Raskausviikolla 40 pikkumies on valmis, painoa on kätilön arvion mukaan 3 300 grammaa – saapas nähdä pitääkö kokoarvio paikkansa. Äidille painoa on tullut kaiken kaikkiaan vain noin 9 kiloa, mutta nyt viimeisen viikon aikana ainakin turvotusta on enemmän kuin aikaisemmin ja olenkin syönyt ihan mitä sattuu (se myös tuntuu ja näkyy, huh). Selkä kipeytyy taas jatkuvasti, supistaa, närästää ja kaikki sattuu, mutta toisaalta kohta (ehkä) urakka on saatu päätökseen ja on maailman parasta kiitosta vaille valmis. 

Saapas nähdä tuleeko poika huomenna vai viikon päästä – näin kivuliaat supistuksen kun voivat jatkua kauankin. Pitäkää peukkuja – mua jännittää, pelottaa, ahdistaa, ihastuttaa ja huuuuuh!

Pus. 

<3 Hannele

maanantai 19. toukokuuta 2014

Viimeinen ostosreissu yksin?


Laskettuun aikaan on tänään enää kaksi päivää (iik) ja päätin käyttää viimeiset hetket hyväkseni ja suunnata kauppaan viimeistä kertaa pitkään aikaan niin, ettei joku halua roikkua tississä tai hoputa pitämään kiirettä.

Raskausuutisen jälkeen nimittäin yksi jos toinenkin nainen kommentoi "elämäni", eli yksin vietettyjen hetkien ja rauhan olevan auttamattomasti ohitse.
Tätä olisi ollut tarjolla...

 Muutamat kommentit sinällään jaksoivat hymyilyttää, mutta jossain vaiheessa tämä negatiivisten puolien jatkuva korostaminen alkoi ihmetyttää. Olo alkoi olla kuin ihanan aurinkomatkan ostaneella, jolle kaikki petaavat sitä miten hirveää kaikki tulee olemaan – oli niitä lapsia sitten tai ei. 

Elämä on ihan kamalaa pienten lasten kanssa tuntuu olevan jokin yleismaailmallinen totuus, jota kaikki päät nyökytellen todistelevat toisilleen. 

...mutta taitavat kaikki olla vatsan kohdalta vähän tiukkoja?
Tottahan elämänmuutos onkin – et elä vain enää itsellesi ja vain omia halujasi varten, mutta en usko että niistä joutuu luopumaan kokonaan

Aivan varmasti elämä muuttuu, mutta loppuuko se? Eikö elämän parasta antia ole juuri ne rakkaat ihmiset ja se että mikään ei ole pysyvää? Lapsessa on toki haastetta, mutta jo nyt kun ajattelen pientä ihmettäni tiedän hänen tuovan elämääni enemmän kuin mikään muu koskaan aiemmin. 

Onneksi löytyi sentään jotain shopattavaa, joka taatusti mahtuu ;). 
Olen vahvasti sitä mieltä että onnellinen ja itseäänkin ajatteleva äiti on paras mahdollinen äiti myös lapselleen ja toivottavasti tulevaisuudessa pystyn välttelemään turhaa syyllisyyttä viimeiseen asti – ei ole lapselta pois, jos äiti suuntaa salille, shoppailemaan tai vaikka tyttöjen kanssa juhlimaan silloin tällöin, päinvastoin. 

En sano että kaikki äidit kaipaisivat yksinoloa, mutta minä kuulun vahvasti niihin naisiin, jotka välillä haluavat lukea lehteä rauhassa tai kierrellä kauppoja muutaman tunnin. 

Onnekseni minulla on myös mies, joka mahdollistaa tämän kaiken – itse asiassa se taitaakin olla tärkein yksittäinen asia tulevaa ajatellen, sillä monessa perheessä äiti pyörittää yksin koko soppaa ja vetää itsensä samalla aika piippuun. Ei ole reilua mieheltä sysätä kaikkea vastuuta lasten hoidosta ja kotitöistä naisen harteille, sillä yhdessähän ne lapset on hankittu ja koti perustettu. Silti näen tätä yllättävän usein. 

Mitä mieltä te olette äidin "omasta ajasta"? Onko teillä mahdollisuutta tehdä haluamianne asioita ja tarvitsetteko välillä pientä hengähdystaukoa, vai oletteko niitä äitejä, jotka mieluusti viettävät kaiken vapaa-aikansa perheen kesken? 

<3 Hannele

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Uusintapostaus: Turhasta tavarasta eroon!


Turha tavara vie energiaa ja ahdistaa arkea enemmän kuin ensi kättelyssä osaisi ajatella – sotkuiset kaapit, hukatut tavarat ja keskeneräiset projektit (esimerkiksi ne kuuluisat käsityöt) aiheuttavat päivittäin pientä kiukkua. 


Aikaisemmin kirjoittelin että blogini nimimuutoksen myötä useat suositut tekstit ovat jääneet lukijoilta pimentoon ja tänään tulin pohtineeksi tätä ammattijärjestäjä Maria Laitisen vinkkeihin perustuvaa postausta, kun kävin läpi vaatevarastojamme. Sain kunnian haastatella häntä sisustusmessuilla ja haastattelun jälkeen kävin järjestelmällisesti läpi kaikki kolot luopuen turhasta kaapintäytteestä – se tuntui nii-in hyvältä!

Esimerkiksi kiireiset aamut helpottuvat huomattavasti, kun tarjolla on vain hyväkuntoisia sukkahousuja, kokatessa kaapit eivät ole täynnä käyttämättömiä astioita ja turhat purkit ja putelit on raivattu pois siivouskaapista. On aivan ihanaa omistaa vain ja ainoastaan sellaisia tavaroita, joita käyttää ja tarvitsee – ei säilytä ajatuksella "ehkä tällä vielä joskus tekee jotain". 

Kuva: The White Company
Miten kodin tavarakaaoksen saa hallintaan?

1. Kuinka monta säilytyskaaosta kodistasi löytyy? Todennäköisesti ainakin vaatekaappi, eteinen ja keittiö kaipaavat hieman hiontaa. Myös siivouskaappi on monella aika jäätävä pirulainen.

Hengitä syvään ja ota projekti kerrallaan, jotta et löydä itseäsi tilanteesta, jossa kaikki on pitkin kämppää ja sinua huvittaisi mennä lähinnä kaljalle.

2. Maria Laitisen mukaan kannattaa ensimmäiseksi aloittaa sieltä, missä on eniten turhinta tavaraa, kuten varastosta – näin tärkeää tavaraa saa sitten turhakkeista syntyneeseen tyhjään tilaan. Itse aloitin projektin tällä periaattella siivouskaapista.

Kuva: The White Company
3. Valmistaudu: Varaa useita erilaisia säilytyslaatikoita ja -kippoja, joiden avulla saat jaoteltua kaapin sisältöä ja järjestyksen ylläpito helpottuu.

Esimerkiksi ennen sitä suurinta paholaista – vaatekaapin siivousta – kannattaa käydä läpi erilaisia säilytysjärjestelmiä ja pohtia, millainen säilytys helpottaisi arkea. Esimerkiksi arkivaatteiden säilytys henkarissa helpottaa asuvalintaa kiireisenä aamuna ja lisätilaa niille saat asentamalla toisen vaatetangon alkuperäisen yläpuolelle (yleensä samalla alkuperäistä kannattaa myös nostaa hieman ylemmäs). Ikea on mitä loistavin inspiraationlähde säilytyksen ideointiin. 

Muista myös luopua vaatekaapin turhakkeista tiukalla kädellä – luovu kaikista niistä vaatteista, joita et ole käynyt viimeisimmän vuoden aikana ja niistä, jotka vähänkin mietityttävät. Rikkinäiset sukkahousut, parittomat sukat ja huonot alusvaatteet ovat selviö – roskiin, hus!

4. Tyhjennä koko pirulainen tavara kerrallaan ja ole brutaali: Nenäsi eteen nostamasi tavara menee joko a) roskiin, b) kierrätykseen/ ystävälle tai c) takaisin kaappiin. Tähän kohtaan löydät enemmän vinkkejä alempaa löytyvän otsikon alta.

5. Puhdistat pinnat HYVIN vaadittavalla tavalla: Esimerkiksi kylpyhuoneen kaappi vaatii enemmän aikaa ja vaivaa kuin siivouskaappi. Tavallisesti ihan tavallinen pesuainevesi ja rätti riittävät.

6. Jaottele esineet käyttötarkoituksen mukaan ja laita ne takaisin kaappiin laatikoita ja organisointikykyäsi hyödyntäen: Esimerkiksi pesuaineet tietylle hyllylle, pesuvälineet toiselle ja niin edelleen.

Kuva: Riverdale
Ja miten niistä turhakkeista sitten päsee eroon?

1. Laita roskat roskikseen: Jos sukkahousuissa on reikä tai kahvikupista irtoaa korva, se ei enää ole vaate tai astia, vaan roska.

Monet meistä tavaranhamstraajista ajattelevat tässä kohtaa, että nä-ää – se kahvikuppihan on ihan helposti korjattavissa! Mutta ole hyvä ja laske ne kaikki korjausta vaativat projektit kotoasi, jotka ovat olleet siellä arvatenkin jo jonkin aikaa. Niinpä.

2. Laita roskat roskikseen. Et kuitenkaan uskonut heti ensimmäisellä kerralla.

3. Jos et ole käyttänyt jotain tavaraa vuoteen, se on todennäköisesti turha: Laita käyttämättömät kodinkoneet, ylimääräiset astiat, hyväkuntoiset mutta vähälle käytölle jääneet vaatteet ja muut turhakkeet kiertoon joko kirpputorille, hyväntekeväisyyteen tai ystäville.

4. Myös miljoona erilaista pussilakanaa, pyyhesettiä ja kahvikupinkutaletta on melko turhaa, jos niitä käytetään kahden hengen taloudessa. Ole hyvä ja siirry takaisin kohtaan 3.

5. Ne tavarat, joita OIKEASTI – siis ihan oikeasti käytät, kannattaa säilyttää. Kaiken muun voitkin heivata sitten huisinhelvataan. <3

Aloita siis pienestä ja etene yksi kohde kerrallaan – kohta huomaat, että kodista löytyy vain ja ainoastaan tarvittuja tavaroita, eikä energia kulu turhaan etsimiseen ja kiukutteluun. 

<3 Hannele

Karen Millen, I love you!

Shoppailua rakastavalle ihmiselle loppuraskaus on haastavaa aikaa, kun vatsa rajaa vaatekaapin muutamaan vaatteeseen, mutta silti ei halua muutaman viikon vuoksi ostella äitiysvaatteitakaan (eivätkä ne suoraan sanottuna ole erityisen kauniitakaan – aikamoisia mammamekkoja, sanokaa mitä sanotte ;D).

Mekkolover käy siis kuumana.

Karen Millen on ollut pitkään yksi suosikkisuunnittelijoistani: hänen tuotoksensa ovat ihanan naisellisia, mallit ja mittasuhteet imartelevat kroppaani ja hintakaan ei ole aivan järkyttävä.

Meillähän juhlitaan kesällä ristiäisiä, minkä lisäksi rippijuhlatkin on tiedossa loppukesästä ja mielelläni kelpuuttaisin päälleni esimerkiksi jonkun näistä ihanuuksista:










Mekon ostaminen on jätettävä aivan viime tippaan, sillä synnytyksestä ja raskaudesta palautuminen tuo omat haasteensa (imetyksestä puhumattakaan), mutta ai että ai laik näistä kaunokaisista. 

Kenkien suunnittelukaan ei rouva Milleniltä suju yhtään sen huonommin – vai mitäs sanotte näistä?

Millaisia kesäjuhlia teillä on luvassa?

<3 Hannele

perjantai 16. toukokuuta 2014

Oh, Baby!

Tasan viikko sitten sain aamulla puhelun: "Sulla on tiedossa kiva päivä tänään! Nyt laitat nätit vaatteet päälle ja meikkaaminen kielletty – sua tullaan hakemaan kello 12.00".

ÄÄKS. Mies lähti hyvin salaperäisenä "kauppaan" jättäen allekirjoittaneen sohvalle jännittymään – ihanat ystävät ja siskot olivat järjestäneet mulle babyshowerit!


Päivä alkoi hemmottelulla Adalia Salon&Solariumin Ani Koiviston käsissä. Siskoni olivat pitäneet korvansa auki kun haaveilin ripsienpidennyksistä ja tarjosivat minulle uudet räpsyt. Olo on muuten ainakin näin viikon jälkeen varsin tyytyväinen – minun ei tarvitse kuin iho meikata, koska silmät näyttävät koko ajan meikatuilta. Tykkään.

Seuraavaksi ohjelmassa oli valokuvaussessio, jonka kuvasaldoa voitte katsella muun muassa tästä edellisestä postauksesta. Ihana saada mahakuvia talteen, vaikka olo onkin jo aika pöhöttynyt – raskauden aikaisia kuvia on varmasti ihana katsella sitten joskus ja näyttää pikkumiehellekin (ja ehkä sitten joskus joskus vielä pikkumiehen pikkumiehelle, hui!).


Kuvauksen jälkeen koti oli koristeltu teeman mukaisesti ja pöytä oli täynnä herkkuja – namnam. Täytekakkua, voileipäkakkua, kuppikakkuja ja ja vaikka jos mitä – ah! Taisi maha pullistua vielä hitusen enemmän tuon ruokailun aikana ;).






 Loppuilta sujuikin sitten juoruillen (aivan ihana nähdä kaikkia tärkeitä ystäviä yhtä aikaa) ja muun muassa ystävien vauvakuvia tunnistaen – hassua muuten miten suurimmalla osalla ystävistä on jo aivan pienenä ollut niin tunnistettavat piirteet, vaikka melkeinpä kaikki ovat kaljuja pikku pötkylöitä ;D. Mielestäni kaikki vauvat ovat olleet aiemmin aika samannäköisiä, mutta taidan olla väärässä – haha.




Iso ja lämmin kiitos siis Helenalle, Heidille, Suville, Mialle, Sigille, Elinalle, Helenalle, Annalle, Petralle, pikku-Petralle, Jennille, Lauralle ja Mirkalle juhlien suunnittelusta, ihanista juhlista, rakkaudesta ja muistamisesta – oli aivan mahtavat ja ikimuistoiset kemut! <3

<3 Hannele

torstai 15. toukokuuta 2014

Mama Isabelle -arvonnan voittaja!

Mama Isabelle -imetysliivien arvontaan tuli paaaljon vastauksia. Valitettavasti en voi kaikkia palkita, vaikka ehdottomasti olettekin kaikki kauniit liivit ansainneet – niitä mummomalleja ei soisi kenenkään joutuvan väkipakolla pitämään :D.

Tällä kertaa voittajaksi selviytyi Mari – onnea!

Mama Isabelle -liikkeestä ollaan suoraan yhteydessä, olen lähettänyt heille yhteystietosi. Alusvaateaiheisiin kysymyksiin luvassa vastauksia piakkoin.

Onnea vielä voittajalle!

<3 Hannele

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Raskausviikko 39

Jee mä olen taas täällä! Käden kipuilu helpotti hyvin levolla (vaikka vähän sometinkin toisella kädellä – addikti!). 

Aloittelen tänään raskausviikkoa 40 ja ajattelin kirjoittaa teille omia tunnelmiani raskausviikolta 39 ennen babyshower-postausta. 


Käväisimme tänään neuvolassa ja laskettuun aikaan on enää viikko – apua! Raskausviikolla 39 vauvalla 3 200 grammaa ja päästä peppuun pituutta on 34 senttimetriä. Tosin meillä kokoarvion mukaan pikkumies on syntyessää noin 3 300 grammaa, joten menemme hieman keskivertomittojen alapuolella. 



Ja mites sitten se äiti? NOH.

Minulla ei aiemmin ole ollut minkäänmoisia turvotuksia, mutta nyt ei kyllä voi sanoa enää samaa – oloni on lihava, raskas ja turvonnut – aika dinosaurus siis nyt näin kaunistelematta! :D Käväisimme eilen ruokakaupassa ja en mahtunut enää kahden kassan väliin pakkaamaan tavaroita. Nyt tiedämme miksi maailmassa ei ole lihavia kassasetiä – ei ne mahdu töihin!

Vaatteista mikään ei oikein tunnu menevän päälle ja tuo kuvauksissakin mukana ollut mekko, joka ihan vastikään vielä oli täysin sopiva, alkaa jo esitellä säärtä vähän liiankin anteliaasti... Toisaalta sitten rakastan masuani, koska siellä on maailman paras pikku pakkaus kasvamassa – hyvin pieni hinta dinosaurus-olosta siis <3.


Toisaalta sitten saan nukuttua suht hyvin, ruoka maistuu, kipuja ei ole liikaa, pääsen ihan hyvin pienille kävelyretkille ja olo on energinen – kyllä tämä loppuraskaus voisi paljon kauheampikin olla. 

Saimme vihdoin ja viimein hoitopöydän haettua ja kiitos babyshower-vieraiden, kaikki viimeisetkin tarvikkeet liivinsuojuksista lasinohiin, vaippoihin ja Ainu-pupuun on täällä vauvaa odottamassa. 

Nyt on koti valmis pikkumiehelle, toivotaan ettei odotus kestä enää kauan...


<3 Hannele

Ps. Kuvat ovat babyshower-satoa, iso kiitos kuvat napanneelle Suville <3.
Pps. Blogiarvonta päättyi eilen! Kiitos kaikille osallistuneille ja kysymyksensä lähettäneille, pyrin arpomaan voittajan mahdollisimman pian :).

maanantai 12. toukokuuta 2014

Blogitauko

Ette kyllä usko – mun kädessäni on alkavia jännetuppitulehduksen oireita! Polttelua, kipua, kuumotusta – voihan kakka. 

Siksi olen pakotettu pitämään muutaman päivän taukoa tietokoneelta, voihan buu ja buu. Jos tapahtuu jotain dramaattista (tiedätte kyllä mitä), niin vannon ja lupaan ilmoitella asiasta vähintään Instagramin puolella. Seurantalinkki löytyypi tästä. 

Äitienpäiväkuva minusta ja masusta. Nukanakki änkesi kuvaan koska hyvä tyyny.

Nyt siis muutaman päivän hiljaisuus, toivotaan että vaiva helpottaa pian! Ei ole hinkua sairastaa jännetuppitulehdusta ilman tulehduskipulääkkeitä – ne kun ovat kiellettyjä raskausaikana, enkä todellakaan halua pumpata pikkumieheen mitään ylimääräistä. 

Kiitos ymmärryksestä jo etukäteen ja ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

<3 Hannele

Ps. Muistakaahan osallistua myös blogiarvontaan, joka sulkeutuu huomenna 13.päivä keskiyöllä. 

lauantai 10. toukokuuta 2014

Väsynyt ja onnellinen...

Ihana päivä eilen! Olen niin poikki ja ratki että teen tällaisen pikapäivityksen, huomenna saatte parempaa raporttia aiheesta <3.








Babyshowerit! Aivan ihana yllätys ja maailman paras päivä parhaiden ystävien kanssa. Herkkujen lisäksi ohjelmassa oli muun muassa räpsyripsien laittoa, kuvaussessiota ja juoruilua huippunaisten seurassa.

Iso kiitos kaikille ihanaisille, oli ihan mahtava päivä <3.

Tänään kävin ihan vain kääntymässä ystävän polttareissa ja sekin oli liikaa – olen ihan superväsynyt! Väsynyt, onnellinen ja runsaallaherkkumäärällävarustettu (hehee).

Ihanaista viikonloppua sinne!

<3 Hannele


perjantai 9. toukokuuta 2014

Mitä tänään tapahtuu?

Arvatkaas mitä? Kuvittelin viettäväni tämän päivän kotosalla rauhassa villasukkineni ja mahoineni, mutta sain aamulla soiton että nyt nainen romppeet kasaan, kivat vaatteet päälle ja älä meikkaa. Sua tullaan hakemaan kohta...

Apua! Mitä tämä tarkoittaa? Olen täällä ihan näin:


Ääääää! Joudunko synnyttämään? Strippiluolaan? Teuraalle? Ääk. Ihanaa yllätystä! <3 En kestä! RAKASTAN yllätyksiä (siis kivoja yllätyksiä, tosin tuskin tässä nyt mitään kamaluuksia.. Kaiketi...Ehkä... Eihän?)

Mahakin tutisee, kattokaa vaikka:

Kaksi viikkoa laskettuun aikaan, huomaako? ;D
Sanoinko muuten että mun vyötärönympärys on jo 110 senttiä? :D Vielä 50 senttiä lisää ja olen yhtä leveä kuin pitkäkin – wawawiwa... Synnytys tuntuu koko ajan lähestyvän ja tarkkailen joka ikistä merkkiä ihan kuumeissani: kaikki yökötykset, kivut, tutinat ja vihlonnat eivät taatusti jää huomaamatta...  Varsin mukavata jos olen koko seuraavan kuukauden täpinöissäni, tulee raskasta tästä loppuodotuksesta :D. 

Pitäkää peukkuja! Kerron myöhemmin minne jouduin :D. Yllätyksellistä perjantaita sinnekin armaat lukijat. <3

<3 Hannele


keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Kesän 2014 kiilakorot hakusessa!

Olen ehdottomasti kiilakorkojen ystävä – ne ovat mukavat ja loistavat kävellä, mutta myös mukavan naiselliset ja tuovat kivasti lisäpituutta lyhyeen varteeni. 

Korkojen käyttäminen on minulle luonnollista, koska ensinnäkin olen käyttänyt niitä jo vuoooosia ja entisenä tanssijana olen hieman pakostakin tottunut aika korkeisiinkin kipsuttimiin – tunnen oloni usein mukavammaksi koroissa kuin vaikkapa aivan lättänöissä kengissä (uskokaa tai älkää :D). 

Kesällä 2013 kekkuloitiin H&M:n monta vuotta vanhoissa alelöydöissä – juuri sopivan tiukat ja pysyvät hyvin jalassa, mutta jostain syystä pikkuvarpaani eivät löytäneet näistä popoista täydellisiä luottokamuja, vaikka ne suht mukavat ovatkin. Etsintä siis jatkuu...
Pian tuoreena äitinä mukavuus on pukeutumisen a ja o ja siksi myös kesäkorkojen ostamiseen on kiinnitettävä tänä vuonna erityistä huomiota – itselläni ainakin koron korkeuden on oltava juuri oikea (ei liian matala tai liian korkea), kengän lestin mukailtava oikealla tavalla jalan muotoa ja etenkin kiilakorkosandaaleissa kengän on oltava riittävän "tiukka", jotta sen kanssa on helppo kävellä.

Lyhyenä naisena on muuten mainittava kikka kolmonen: itselläni ainakin suoraan nilkan kohdalta linjan katkaisevat kengät ovat nounou – ne lyhentävät jalkojani entisestään ja tekevät koivistani kauniin kinkkumaiset ;D. Siksi pyrinkin yleensä valitsemaan avokasmalleja ja alas kaartuvia linjoja, kuten kuvassa yllä – paljas nilkka tekee jalasta siromman ja pidemmän näköisen.

Kokosin muutamia hyvältä vaikuttavia vaihtoehtoja tämän kesän kuumille kaduille... Erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat numerot 3. ja 4., sillä ne ovat uskokaa tai älkää Crocsin mallistosta – kauas on menty niistä jäätävistä krokotiilisandaaleista!



1. Tory Burch, The Outnet.com 2. Anna Field, Zalando.fi 3. –4. Crocs.fi 5. Diane von Furstenbergin kultaiset kiilakorot käsittääkseni viime vuoden mallistosta – nämä himotuslistalle...

Millaisia kenkiä te hamstraatte tulevalle kesälle? Ja millaisiin asioihin kiinnitätte huomiota korkokenkäostoksilla?

<3 Hannele

Kokemuksia Kätilöopiston kokoarviosta

Olimme eilen Kätilöopistolla vauvan kokoarviossa koko poppoo. Lääkäri laittoi minulle lähetteen, koska olen hurjat 160 senttiä pitkä ja vatsani huitelee sf-mitaltaan yläkäyrillä koko ajan. Kaikkihan eivät kokoarvioon mene, mutta kohdallani lääkäri katsoi sen tarpeelliseksi syystä tai toisesta.

Ajattelin kirjoitella tästäkin raskausaiheesta muutaman rivin, sillä tutkimuksen sisällöstä sai varsin vähän tietoa etukäteen...



Pikkuisen syntymäpainoksi arvioitiin vain noin 3 300 grammaa laskettuna aikana, eli vauva tulee olemaan normaalipainoskaalan alkupäässä. Suuri vatsani on runsaan lapsiveden ansiota, kuten koko ajan on epäiltykin, mutta ihan hyvä että asia tarkastettiin nyt eikä siinä vaiheessa kun bebe päättää tulla ulkomaailmaan :D.

Kokoarvio oli hyvin nopeasti ohi, vaikka aikataulusyistä jouduimme odottelemaan jonkin aikaa. Ohjeessa mainittua 1–2 tuntia se ei siis kestänyt. Toisaalta jos vauvamme olisi ollut kookkaampi, olisi se vaatinut lisätutkimuksia, mikä tietysti taas vie enemmän aikaa...

Itse tutkimus taisi kestää meidän osaltamme noin 15 minuuttia. Aluksi tehtiin sisätutkimus (joka by the way oli yllättävän kivulias – ei nyt mitään suurta kipua todellakaan, mutta yllättävän kovat otteet kätilöllä oli, syytä en lähde arvailemaan). Tämän jälkeen vauvan kokoa kokeiltiin vatsan päältä ja lopulta ultrattiin pikkutyyppiä oikein olan takaa. Näin maallikon silmin kuvasta ei ymmärtänyt enää oikein mitään, koska vauva on jo sen verran suuri ja pääkin jo kiinnittynyt – välillä pikkuinen nyrkki vilahti kuvissa ja muutaman varpaan bongasin myös, muuten olin täysin kätilön selitysten varassa :D.

Tänään muuten alkaa raskausviikko 39, huhhei. Enää kaksi viikkoa laskettuun aikaan!

<3 Hannele

tiistai 6. toukokuuta 2014

Pukeutuminen synnytyksen jälkeen

Vauvamme laskettu aika on 21.5. ja luvassa on koko kesä aurinkoa, hellivää hellettä ja rentoa kesäpukeutumista (sateinen, kylmä kesä ei ole vaihtoehto – hiljaa siellä ;D). Hennes & Mauritzin kesäkuvasto tipahti tänään postiluukusta ja siitä inspiroituneena keräilin muutamia juttuja tulevaa kesää ajatellen, kun on otettava huomioon vielä kovia kokenut ja pullottava vatsa sekä imetyksen mukanaan tuomat haasteet.

Tietenkään minulla ei ole asiasta vielä kokemusta, mutta uskoisin itse hyötyväni muun muassa seuraavista jutuista:

1. High Waisted Bikini, Asos.com (18 euroa) Bikinit – auts. Ei mitään hajua nähdäänkö kaksiosaista uimapukua päälläni kesällä 2014, mutta nopeastikin palautuvat äidit varmasti kaipaavat vielä jonkinmoista suojaa vatsalleen. Korkeavyötäröiset bikinit voivat olla oiva apu niille, jotka mielivät rannalle kaksiosaisessa uimapuvussa (ja tähän väliin on todettava että en todellakaan väitä että maha pitäisi peittää synnytyksen jälkeen, mutta itse olen ainakin sen verran kriittinen omaa kroppaani kohtaan, etten aivan heti halua kaikkien katseita napaani...). Toinen vaihtoehto on tietysti ostaa kokouikkari, mutta ne eivät ole oikein mieleeni...

2. Havaianas High Light 2, noin 35 euroa. Mukavat kesäkengät ovat kaiken a ja o myös muille kuin tuoreille äideille. Suosittelen lämpimästi Havaianas-sandaaleja, jotka ovat kaikkien aikojen ainoat, joista en ole saanut yksiäkään rakkoja tai muita kipeäitä kesämuistoja. Vanhimmat versioni ovat vieläpä kestänee kuusi vuotta, joten kestävyydestä lisäplussaa. 

3. Shopper-laukku, H&M, 19,95 Kevyeen mutta suureen kesäkassiin mahtuvat niin äidin eväät kuin pikkutyypin tavarat vaipoista vaihtovaatteisiin ja hoitotarvikkeisiin.

4. Raidalliset chino-shortsit, H&M, 14,95 Shortsit ja muut napilliset vaatteet ovat käteviä vielä palautuvan masun pukemisessa – napin voi jättää auki ja vetää päälle mahatuubin, esimerkiksi tällaisena versiona. Itse ostin noita kaksi kappaletta H&M:n kivijalkaliikkeestä, hinta oli muistaakseni noin kymmenen euroa.

5. Rantakaftaani, H&M, 19,95 – jälleen avuksi ujomman äitiliinin rantapukeutumiseen.

6. Off shoulder -pusero, H&M, 19,95 Löysä paita on mukava vetää päälle ja off shoulder -malli helpottaa imetystä. Olkapäät paljaiksi jättävä malli tekee yläosasta myös siromman ja vilpoisamman.

7. Ohut neuletakki, H&M, 24,95 Imettäessä rinnat tulehtuvat helposti ja siksi on hyvä pitää lämpimälläkin säällä mukana kevyesti kannettavaa lisävaatetta – Suomen kesä kun on kuitenkin aika arvaamaton.

8. Off shoulder -pusero, H&M, 24,95 Välillä on mukava pukeutua hieman tyylikkäämmin ja tyköistuvammin. Uskoisin peplum-mallin olevan ainakin omalle kropalleni suht hyvä, vaikka masua onkin vielä jäljellä. Olkapäät paljaaksi jättävä malli on myös siron naisellinen, mikä miellyttää ainakin allekirjoittanutta. Imetys voi tosin tässä paidassa olla vähän haastavampaa...

9.–10. Toppi 4,95 ja tuubitoppi 4,95, kumpikin H&M. Aika moni mamma on kehottanut hamstraamaan tuubitoppeja ja vetämään niiden päälle löysän, väljemmän topin. Imettäessä tuubitopin voi vetää alas ja imettää väljemmän topin suojissa. Myös suuri huivi on hyvä ottaa mukaan kesäkassiin: itse ainakin olen sen verran ujo että haluan imettää katseilta suojassa ja suuri huivi antaa kivasti näkösuojaa silloin, kun sitä tarvitsee.

Kokeneet mammat varmasti tietävät paaaaljon vinkkejä kesäpukeutumiseen, joten antakaahan sanaisen arkkunne aueta! Jokaisellahan tietysti toimii ne eri jutut, koska jokainen nainen ja kroppa on erilainen – tätä listaa kokosin lähinnä itseäni silmälläpitäen :).

<3 Hannele


maanantai 5. toukokuuta 2014

Raskausviikko 38

Raskausviikolla 38 pikkutyyppi painaa jo noin 2950 gramaa ja pituutta löytyy 46 senttimetriä. Vauva on valmis, eli saa periaatteessa tulla ja äiti jo täällä kovasti odotteleekin.

Olotila on toisaalta paljon parempi – olen muun muassa päässyt sinne hehkuttamalleni lenkille ja ikävät lantiokivut ovat tiessään, mutta sitten toisaalta koko ajan nipistää jostain ja keho selkeästi valmistautuu johonkin. Nälkä on vähintään kahden tunnin välein, vaikka syön ihan kunnon aterioita ja kaksi lämmintä ruokaa päivässä. Samaten lepoa tarvitsee enemmän kuin aikaisemmin ja kuukautismaisia kipuja tuntuu oikeastaan päivittäin, mikä kaiketi kertoo lähestyvästä synnytyksestä...

Nukanakki halusi kokeilla myssyä ennen pesua... Kiloja on muuten tällä hetkellä saman verran koiralla ja mahassa odottavalla leikkikaverilla – kokonaiset kolme kappaletta <3. 
Myös mieli valmistautuu synnytykseen: kertaan mahdollisia tilanteita huomaamatta mielessäni ja näen enemmän synnytykseen ja tulokkaaseen liittyviä unia kuin aikaisemmin. En tietoisesti ajattele asiaa, mutta silti elämänmuutos on mielen päällä vielä enemmän kuin aikaisemmin. 

Mummu teki ihanat tossut <3. 
Olemme menossa tänään tutustumaan Kätilöopistoon ja huomenna on luvassa kokoarvio. Minun 160-senttiseen varteeni on kiinnitetty 110 sentin vyötärympärys – huh! Lisää on tullut reippaasti yli 40 senttiä ja sen kyllä huomaa (jopa neuvolatätiä vähän nauratti, kun otin kupuni esille :D). Vaikka paino ei ole noussut vielä kymmentä kiloa, on tuo vatsan ympärysmitta sen verran komea omaan pituuteeni, että olen kiitollinen päästessäni kokoarvioon. Ilmeisesti lapsivettä on runsaasti ja pikkumies seilaa edelleen suht laajoilla vesillä, mutta silti on mukava tietää mitä kokoluokkaa voi odotella...

Onko kenelläkään muuten kokemusta kokoarviosta? Mitä siellä tapahtuu? Aikaa on varattava kaksi tuntia, joten aivan lyhyestä tutkimuksesta ei liene kysymys...

<3 Hannele


lauantai 3. toukokuuta 2014

Tyttö vai poika?

Meillehän on jo selvää kumpaa merkkiä pikkuinen on, mutta & Something daily -blogissa Emmi oli vertaillut uskomuksia ja pohdiskellut, kumpi vauveli heille olisi tulossa. Pakko tehdä itsekin sama!



1. Tyttö vie äitinsä kauneuden.
Poika, olen aika samannäköinen kuin ennenkin – kaunis tahi ei :D. 

2. Poikamaha on pyöreä ja edessä, tyttömaha leviää vaakasuunnassa.
= Poika, mun mahani on kuin mikäkin puikulapottu, ei minkäänmoista merkkiä sivulle leviävästä vatsakummusta. 

3. Poikaa odottavalla linea negra ulottuu häpyluusta yli navan, tyttöä odottavalla viiva jää navan alle.
=  Tyttö


4. Poikaa odottava himoitsee suolaista, tyttöä odottava taas makeaa.
= Tyttöpoikatyttö – kaikki menee raskauden vaiheesta riippuen :D.

5. Pojasta säärikarvat alkaa kasvaa nopeampaa.
Tyttö, säärikarvat jopa lopettivat kasvamisen yhdessä vaiheessa. 

6. Pojasta vauvan isä lihoaa odotusaikana, tytöstä ei.
Tyttö

7. Tytöstä ikenet verestävät odotusaikana.
Tyttö

8. Pojan kanssa ei ole pahoinvointia, tytön kanssa kyllä.
Tyttö

9. Vilkas sikiö on poika, rauhallisempi sikiö on tyttö.
= Poika

10. Jos sänky on oveen nähden poikittain tulee tyttö. Jos pitkittäin, niin poika tulee.
= Tyttö


11. Poika on tehty ovulaatioaikaan, tyttö ennen sitä.
= Tyttö

12. Mikäli raskausaika on vaikea, lapsi on poika.
= Tyttö – onhan tässä ollut haasteita, mutta ei todellakaan pahimmasta päästä. Suht helpolla olen päässyt, kun vertaa moneen, moneen odottajaan. 

13. Lihaa paljon syövä äiti tulee saamaan pojan, koska liha on miehen ruokaa.
Poika! Toisaalta liha ällöttää välillä ja kala ja kasvikset maistuneet hyvin, eli kumpikos sitten?

14. Poika aiheuttaa närästystä.
POI-KA, ihan hillitön närästys koko ajan!

15. Vauvan syke: alle 145 poika, yli 145 tyttö.
= Poika 

16. Kiinalainen syntymäkalenteri ennustaa?
Tyttö


17. Legendan mukaan Maya-intiaanit määrittelivät vauvan sukupuolen äidin iästä synnytyshetkellä ja synnytysvuodesta. Jos molemmat luvut ovat joko parillisia tai parittomia, tulossa on tyttö. Jos toinen luvuista on parillinen ja toinen pariton, luvassa on poika.

Poika

18. Jos rinnat kasvavat heti raskauden alussa, on odotettavissa tyttö.
= Poika

19. Jos oikea rinta kasvaa enemmän, on tulossa poika ja jos vasen kasvaa enemmän, tulee tyttö.
= Tasaista on kasvu – taitaa tulla kaksoset ;D

20. Jos vatsasi on kovin ylhäällä, vauva on tyttö. Jos taas alhaalla, tulossa on poika.
Tyttö

POIKA 8 / 20

TYTTÖ 10 / 20

EOS (en osaa sanoa) 2 / 20

Ja meillehän lupailtiin pientä poikaa! Aika tasaiseksi menee uskomusten suhteen... :D Itse ehkä jonkin verran luotan yhdyntäajankohtaan ja sykkeeseen, koska niistä löytyy jo vähän tutkimustietoa, mutta muut jutut taitavat olla höpönlöpöä. 

Onko teillä kokemusta uskomusten paikkansapitävyydestä?

<3 Hannele